Vanhenemisen arvokkuudesta

Aurinko paistaa, linnut visertää, on selvästikin tulossa kesäinen poutapäivä. Lonkkanivel on vaihdettu n.3 viikkoa sitten ja paraneminen on edistynyt hyvin. Onkin ihan perusteltua odottaa, että lonkkakivut on taakse jäänyttä elämää.
Näistä positiivisista asioista huolimatta mieli on apea, olo rauhaton ja monenlaiset huolet raastaa mieltä. Se on tämä vanhaksi tuleminen yllättävän vaikea asia hyväksyä. Väkisinkin tulee mieleen, että nyt korjattiin vasta "luuvikoja", ei vielä mitäään oikeasti hengen päälle käypää sairautta. Mutta ikää kun alkaa olla, niidenkin todennäköisyys kasvaa. Elämäntapojen muutos antaisi, ehkä, mahdollisuuden elää muutaman vuoden pitempään, ei kuitenkaan takaisi mitään. Loppusuorilla ollaan joka tapauksessa!
Tämä köyhyys ei suinkaan helpota tätä vanhenemisen ahdistusta. Terveyshuolien lisäksi on myös taloushuolet, onko varaa asua siellä missä haluaisi, omassa -50 luvun OK-talossa. Remppaa pitäisi tehdä, itse ei enää pysty, kalliiksi tulee muuten. Jätevesi- ja tulevaisuudessa ilmastomääräykset, vaativat investointeja, millä rahalla?
Jos olisi hyvät tulot, tai peräti varakas henkilö, näitäkään huolenaiheita ei olisi. Lisäksi voisi odotella lopullista hyytymistään matkustellen, hemmottelupalveluja käyttäen. Kukapa ei haluaisi saada esim. jalkahoitoja ja hierontaa viikottain. Auton katsastus ei jännittäisi, vene olisi "merikelpoinen"!
Totta on ettei raha tee onnelliseksi, mutta ehkäpä se auttaisi hetkittäin unohtamaan sen kylmän tosiasian, että elämä on kohta ohi.
Koska kohdallani näin ei ole, on pärjättävä muuten. Sen verran annetaan periksi, minkä kynnet luistaa! Arvokkaasti vanheneminen ei tule siis kysymykseen, joten piruillaan edes.
Tuosta tulikin mieleeni erään vanhan ja sairaan miehen kommentti. Se kertoo mielestäni symboolisesti koko sen voimattomuuden tunteen, jonka vanhuus ja varattomuus saavat aikaan, kanssaihmisiä ja koko yhteiskuntaa kohtaan. Em. henkilön vuoteen viereen,tietysti kutsumatta, oli ilmestynyt joukko nuoria naisia laulamaan, arvatenkin virsiä, kuolevalle. Aikansa katseltuaan ja kuunneltuaan ukkeli totesi:"Ois vittuu, ku ois voimoo"! Siihen loppui lässytys sillä kertaa ja "paremmat ihmiset", pääsivät, taas, päivittelemään.

Kasvun paikka

Käväisin tässä lonkkaleikkauksessa. Nivel vaihdettiin, tällä kertaa vasempaan lonkkaan. Toinen, eli oikea lonkkanivel, vaihdettiin jo noin kaksi vuotta sitten. Homma on nopeutunut, viimeksi olin osastolla 6 päivää, nyt enää 4 päivää! Tänään kotiuduin ja olen nyt enemmän tai vähemmän "jalkapuussa" seuraavat 6 viikkoa. On noita liikerajoituksia. Aluksi niitä on helppo noudattaa, ei kärsi tehdä muuta kuin rajoitettuja liikkeitä, tuskin kaikkia niitäkään. Vaara piileekin siellä rajoitusajan loppupuolella. Kun elämä alkaa sujua, rajoitukset helposti unohtuvat ja saattaa tulla vahinko. Miten tämä sitten on otsikon mukainen kasvun paikka, tuskinpa mitenkään. Esimerkiksi kelpaa tuo tupakka-asia. Viimeksi olin polttamatta sairaalassaoloajan, olisi ollut "helppo" jatkaa hyvin alkanutta lakkoa. En jatkanut, kasvua ei tullut. Nyt tapahtui samoin, kohta on puoli toppaa huvennut ja aamulla olin vielä "lakossa". Joten se siitä. Sama toistuu muissakin ns. terveellisen elämän, (esim.syöminen ja juominen), asioissa. Tämä nyt oli vain lonkkaoperaatio, kasvun paikka vaatisi enemmän korjausta, esimerkiksi pääpuolella. Ehkäpä jokunen päivä älyän muuttaa tapojani, toivottavasti silloin ei makailun pituus liity juttuun mitenkään. Siihen asti jatketaan entiseen tyyliin, ehkä jopa hieman enemmän nautiskellen noista paheista. Joka tapauksessa, ompahan edes uudet pallonivelet vanhasssa romusssa.

Risupakettti Kerimäkeläisittäin

Kevättä pitelee. Tänään oli ohjelmassa puunajoa vaimon perintömaalta. Kotikunnassamme Kerimäellä on nyt maisemointi päivän sana. Jopa kunta on antanut panoksensa tähän asiaan. Ehkä myös EU osallistuu viralliseen, eli kotiseutu-, vai mikä se olikaan yhdistyksen toimintaan. Ei tarvitse ihan ilmaiseksi raivata omia ryteikköjään, yhteisistä nyt puhumattakaan! Tämä meidän homma oli periaatteessa samaa hommaa, mutta ihan omaan laskuun. Huolimatta siitä, että kunnan edustaja oli esittänyt toivomuksen asian hoitamiseksi. Kannattaa siis perustaa yhdistys, ennenkuin alkaa risusavottaan, näin ei tarvitse tehdä ilmaiseksi. Pitää tehdä välttämättömyydestä hyve, se on pelin henki!

Matin muistolle.

Pääministerimme ei taida olla huumorimiehiä. Tämän käsityksen saa, kun kuuntelee ja lukee uutisia. Politiikkaan en edes puutu, mutta se kaikki muu kertoo siitä, että kysymyksessä on melko yksitotinen tyyppi. Toisaaalta, minkäs hän sille voi, isäänsä kun on tullut. Hän haluaa käydä julkisuuspeliä, mutta varman päälle. Ihan hyvä yritys, mutta yksi asia unohtui. Selusta pitää varmistaa etu-, eikä jälkikäteen, se on uskottavampaa.
Esimerkiksi tuo rankaiseminen oikeusistuimien avulla, (omista virheistä toisia), saattaa tehdä kustantajat varovaisiksi, ehkä peloittaa uusia tyttöystäviäkin. Vahinko vain on jo tapahtunut, eikä sitä millään iokeusjutulla voi korjata, pahentaa voi kyllä!
"Euroopan Pääministerin",( kuten Matti tekstiviestissään itseään kutsuu), harkintakyvystä ja huumorintajusta kertoo monin verrroin enemmän käräjiin meno moisesta asiasta, kuin käräjöinnin aiheuttanut kirja. Se onpientä mitä kirjassa kerrotaan, vasta oikeuteen menollaan hän munasi itsensä ihmisten silmissä kunnolla. Tällä teollaan hän todisti, että myös hänessä asuu pikku "putin". Merkillepantavaa on myös se, että johdonmukaisesti hän puhuu pääministerin yksityiselämästa, ei julkisuuden henkilön yksityiselämästä. Hän ei siis ymmärrä edes sitä, että länsimaissa se on sama asia. Kuulostaa väliltä ihan tsaarin puheelta, sekin teititteli itseään.
No, ei moitita enempää, kehutaan välillä. Asianhan voi nähdä myös positiivisesti ja käsitellä sitä rakentavasti. Mielestäni sekä lehtijutuilla, että kirjalla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Hieman kärjistäen voidaan sanoa edustuksellisen demokratian tulleen uuteen vaiheeseen. Ennen herrat joi konjakit rahvaan puolesta, nyt ne tekee muutakin mukavaa. Tai onhan ne aina niin tehneet, mutta, kiitos Ruususen, nyt kun siitä on mustaa valkoisella, voidaan kerrankin yhdessä iloita! Otetaan kirja edustuksellisen demokratian täydellisen toteutumisen raporttina, niin kaikki tuntee saaneensa,(jotain)!
Jos halutaan hyvin alkanutta perinnettä yhtään vaalia, niin seuraavissa vaaleissa äänestetäänkin valtakuntaan pääministeriä ja pässiä samalla kertaa. Valitetavasti Vanhanen on ilmoittanut luopuvansaPääministerin tehtävistä, joten kysynkin, onkomuita yhtä hyviä ehdokkaita näihin vaativiin tehtäviin?

Hyvää sanottavaa.

Kirjoittelen jonkun verran lähinnä paikallislehtien lukijat palstoille. Aiheena on useimmiten mielipiteen esittäminen jostakin tekeillä olevasta poliittisesta, tai musta asiasta. Arvosteluksi ja varoitteluksihan se on useimmiten mennyt. Jossain on päätetty, tai ollaan päättämässä jotain minua, tai läheisiäni koskevaa asiaa, tavalla joka ei meitä miellytä. Tällaisia ovat mm. nuo terveyskeskuksen päivystysasiat. Sitten on noita yleisempiä älyttömyyksiä, joissä yhteisillä varoilla joku toteuttaa visioitaan, enkä malta moista touhua olla kommentoimatta. Ihan yleisesti ärsyttää lisäksi tuo konsulttiuskovaisuus, ei niin pientä asiaa, etteikö jokunen kymppitonni hupene "sukkelille salkunkantajille". Nämä sitten pistää paperille pari itsestäänselvää ratkaisua ja tukun älyttömyyksiä kaupan päälle. Sitten onkin kasassa "asiantuntija-aineistoa" päättäjille, jotka tekevät sellaisen päätöksen, jonka olisivat muutenkin tehneet.
Nyt sitten vihdoinkin asiaan. Saan jutuistani vähän palautetta, mutta jotain kuitenkin. Yleensä palaute on positiivista. Eri mieltä olevat eivät jostain syystä ole juurikaan palautetta antaneet. Eräs henkilö kysyi sentään minulta ja parilta muultakin kirjoittelijalta aika tyhjentävästi, eikö teillä ole mitään hyvää sanottavaa.
Voin vastata vain omasta puolestani ja vastaus kuuluu, kyllä on paljonkinhuvää sanottavaa. Hyvää on jo sekin, että huonomminkin voisivat asiat olla. Kerimäki ei ole liittynyt Savonlinnaan ja yhteispäivystys on pysynyt toistaiseksi samassa läänissä. Jäteveden puhdistamomaksu on noussut vasta kuusinkertaiseksi Itä-Suomen Vesi Oy:n perustamisen jälkeen, sähköasiaan saadaan osingonottajia kohtapuoliin ympäri mailmaa, jne...Joten, onhan noita hyviäkin asioita kun oikein silmin katsoo maailmaa. Ehkä suurin ja tärkein asia on kuitenkin se, että minä ja muut ikäiseni ovat ensimmäinen sukupolvi, jolla on hyvät mahdollisuudet päästä kehdosta hautaan sotimatta. Siis rauhassa! Poliitikkoja en ala julkisesti kehumaan, sen he osaavat parhaiten itse. Virkamiehiä taas on hyvä muistuttaa silloin tällöin, etteivät he omista kuntaa, ovat vain hoitamassa virkaansa johon heidät on valittu. Palkanhan maksavat ns. oikean työn tekijät, tai sellaisesta eläkkeelle jääneet. Lisäksi, ainahan voi toivottaa hyvää kevättä, nyt myös hyvää yötä!

Kaikki hyvin!

Aloinpa tässä aikani kuluksi harrastaa pientä itsetutkistelua. Sen sai aikaan eräs tapaaminen tänä päivänä. Tässä on malliksi ollut olevinaan vastoinkäymisiä, kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olin toivonut, jopa uskonut. Vaivojakin on ollut malliksi, ei mitään hengen päälle käypää, pelkkiä luuvikoja ja flunssanpoikasia. Lisäksi kova talvi on vienyt parhaan terän harrastukselta, ensin oli pakkaset, sitten tuli liikaa lunta. On tässä ollut kestämistä, vai onko sittenkään?Turhauttavia asioita kylläkin, mutta ei sen vakavampaa. Se hyvä puoli tässä ikääntymisessä on, ettei enää jaksa tai viitsi hommaamalla hommata ongelmia, niitä vain tulee, jos on tullakseen. Yleensä tulee. Ja jos ei vähään aikaan tule, ainahan niitä voi keksiä, kuten edelläolevasta ilmenee. Omat ongelmani siis asettuivat, taas kerran, uuteen valoon, miksi, siitä kerron nyt!
Vein tänään päivällä auton huoltoon ja kun jäi odotusaikaa, päätin käydä erään läheisen henkilön luona, kun ei ole tullut vartavasten käydyksi pitkään aikaan. Hän halvaantui 5-6 vuotta sitten, asuu nyt palvelutalossa ja liikkuu pyörätuolilla. Raha on varmasti usein vähissä, kun on tosi pieni eläke. Hengissä hän on kuitenkin pysynyt, tupakkaa palaa ja olutkin maistuu. Hän ilostui kovasti tulostani ja kun kysyin miten menee, vastaus tuli viipymättä, kaikki hyvin!!
Niin kai sitten minullakin, kaikki hyvin.

Kuusiniemen kunnassa tapahtuu!

TV:ssä on pyörinyt kotimainen sarja, joka humoristisesti kertoo kuvitteellisen Kuusiniemen kunnan tapahtumista. Nyt on vaan Kerimäellä käymässä niin, on jo osittain käynytkin, että totuus on taruakin ihmeellisempää. Taas kerran! Olemme mukana reality näytelmässä, kaikki pääsevät mukaan. Suurimmalle osalle kuntalaisista on varattu pieni, mutta sitäkin tärkeämpi rooli, rahoitammehan jutun. Osaksi suoraan veron ja taksojen korotuksina, osaksi huononevina, jopa puuttuvina peruspalveluina.

Yhteisiä rahojamme on taas hukattu, tällä kertaa tilaamalla kirkkorannan kokonaissuunnitelma, eli kalliimmmalta nimeltään Master Plan! Se sisältää älyttömiä ehdotuksia, joita olisi saanut ilman kallista konsulttiakin, ihan kunnan omana työnä. Esimerkkejähän meiltä löytyy lähihistoriasta, (esim.elämyskeskus). Monien mielestä olisikin ollut korrektia saattaa entiset hupsutukset hautaan, ennenkuin uusia aletaan esittämään.

Tuleekin usein mieleen, mitä niiden päättäjien päässä oikein liikkuu. Jotain vastauksia on toki saatukin, ne noudattavat samaa kaavaa ja ovat tosi masentavaa kuultavaa!! Periaate tuntuu olevan, että jotainhan tässä on tehtävä ja kun joku kehitysrahasto maksaa 20000€, pannaan toinen mokoma kunnan pussista. Mitään käsitystä sijoituksen tuotosta ei tunnu olevan kellään. Rohkein ennuste on ollut, että saattaa jotain kehkeytyä, tai Hollannissa on toiminut jne.. Joku saattaa tietää enemmänkin, muttei kerro, miksiköhän?

Tässä yksi arvelu. Sanontahan kuuluu, että kapteeni jättää uppoavan laivan viimeisenä. Jos, niinkuin näyttää Kerimäen kunta on uppoava laiva, on meillä järjestys toinen. Ensin heitetään rahat yli laidan ja kapteeni sukeltaa sitten heti sen jälkeen. Mitä tämä kunnanjohtajan poispyrkiminen kertoo kuntamme tilasta tai viihtyisyydestä. Onko se ns. myönteinen signaali mahdollisille kuntaamme muuuttoa harkitseville?! On toinenkin sanonta, suorastaan ennusmerkki, rotat jättävät uppoavan laivan. Se sopisi ehkä paremmin kuvaamaan nykytilannetta.