Mistä niitä vanhuksia oikein tulee?

En tosin paljoakaan ymmärrä vanhustenhoidosta, mutta jonkin aikaa sitten luin lehdestä jutun Kerimäen vanhaikodilta, aloin ymmärtää jotain, minäkin. Meillä on liikaa ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevia vanhuksia! Siis liikaa, ja lisää tulee kiihtyvällä tahdilla. Hyvän hoidon kriteereitä ei pystytä täyttämään. Koska lienee aika vaikeaa päättää kuka on liikaa, hoidetaan siis kaikkia vähemmän hyvin. Hyvän hoidon kriteerinä pidetään vähintäin 0,7 hoitajaa/asiakas. Nyt päästään vain 0,54 tasoon. Mutta sehän on pelkkää matematiikkaa, otetaan kiinteistöhuollon 8 henkilöä laskelmaan mukaan ja taso onkin saavutettu. Jotenkin näin puheli sosiaalijohtaja.
Vaikka valtio kunta ja sosteri antavatkin kovasti ohjeita ja suosituksia, niiden toteuttamisen suunnittelu on myös täydessä käynnissä. Muuten alkavat ollakin jo laskelmat valmiina, mutta vielä hiertää yksi juttu. Mihin ylimääraiset vanhukset sijoitetaan! Siinä on haastetta koko palveluasumiskuviolle, sanoi itse sosiaalijohtaja..
Siis mille kuviolle, kysyn minä? Pitäisikö piirtää semmoinen kuvio, ettei ole liikoja hoidettavia!! Koska vessassa käynti ja ulkoilu on jo kuviosta aikaisemmin poistettu, se ei auta enää. Sensijaan ruokailu on yhä mukana. Pois vaan ruokakin, säästyy aikaa, ruokaa ja vaippoja. Myös kuvio selkiintynee liikojen osalta nopeaan tahtiin.
No ei nyt sentään, liian kova tuo em. konsti taitaa olla. Kuitenkin joutuu kysymään päättäjiltä onko tämä nykytilakaan oikein. Kun ei ole varaa, tai tahtoa antaa vanhuksille ihmisarvoista hoitoa, onko yhteiskunnan silti saatava se henki ottaa hivuttamalla huonolla hoidolla ja eri tavoin nöyryyttäen, vain siksi, että se on jonkun ryhmän mielestä moraalisesti ja eettisesti oikeampi tapa?
Selvällä Suomen kielellä, ilman sen kummempia kuvioita, nämä säästöjutut tarkoittavat, että päättäjät pakottavat kiusaamaan! Hoidon tehostaminen laadun siitä kärsimättä, on jo vanha vitsi. Ei sitä enää kukaan usko, sanojat ei ainakaan! Tosiasiat kertovat ihan muuta.
Kaikkea muuta säästetään, paitsi potilasta, tärkeintä on, ettei verorasitus tule kohtuuttoman suureksi. Kohtuutonta saa olla hoitajien työmäärä, hoidokkien hoidon taso, lähiomaisten vierailumatkat jne., mutta veroihin ei mielellään kosketa, sillä joku kohtuus se on oltava kohtuuttomuudessakin! Sitä paitsi verotuksessa on kipuraja, emeritus kh. puheenjohtajan mukaan.
Eläimillä on asiat paremmin, vanhuuden, vammojen ja vakavan sairauden varalta. On nimenomaan luonnollista, että kärsivä eläin lopetetaan. Siis vapautetaan vaivoistaan. Muunlainen toimintahan, esim. nälässä ja ulosteissa makuuttaminen, on eläinrääkkäystä ja lain mukaan rangaistava teko! Ihmisille sama kohtelu on hoidon tehostamista ja jne..
Tässä valossa liityn minäkin sen "kuolemanpillerin" kannattajiin. Ne jotka eivät halua vanhaksi tultuaan kunnanisien ja uskovaisten mieliksi kitumalla säästää, voisivat valita "pillerilinjan".
Siis tilatkaahan pillereitä, kaiken varalta, sillä kohta meitä on oikeasti liikaa, ei taatusti sovita mihinkään kuvioon. Katoksista nyt puhumattakkaan!!

Rauhanturvaamisen sanastoa

Kenraali Hägglundin haastattelu jonkin aikaa sitten, antoi jotakin kuvaa siitä, miten eri tavalla, toisaalta hän ja muu alymystö, ja toisaalta kansalaiset ajattelevat. Operaatio, miestappiot ja sokerina pohjalla taistelutappiot ovat hänelle ammattisanastoa siinä missä katovuosi, vesikesä, perunarutto, tai apilahomekin, jollekin toiselle. Tuosta vaan ihan luontevasti. Selvästikin ammmattimies. Mielipiteenään hän esitti, että sankarikansan pitää kestää pienet tappiot. Meillä on muka alhainen sietokyky miestappioille ja vaarana on, että Suomi menettää asemansa rauhanturvaamisen kartalla. Kysynkin nyt kenen maine siinä menee, kenraalin vai minun. Totta kai sankarikansa kestää yhtä ja toista, mutta miestappiot muitten sodissa, ei kansan mieltä nostata. Ne miestappiot on sentään myös jonkun isän ja äidin poikia ja isänmaan asia tässä yhteydessä aika kaukaa haettu syy kuolla. Historiasta tiedämme, että kun Suomi oikeasti on vaarassa hävitä kartalta, kansakin ymmärtää paremmin operaation vaatimat tappiot.
Lopuksi, tulee vain mieleen, onko muuta ammattia ammattisotilaan lisäksi, joka ei ehkä koko uransa aikana saa tehdä sitä työtä, johon on koulutuksen saanut. Siis tuhota ja tappaa! Joko itse tai alaisten avulla. Mahtaa turhauttaa joskus...

Esittelempä ensin itseni.

Tervehdys!
Olen kypsään ikään ehtinyt kärttyisä eläkeukko. En siis mikään vihainen nuori mies. Minulla on joskus kova halu heittää kirjoittamallaomat mausteeni tähän farssiin, jota myös järjestäytyneeksi yhteiskunnaksi kutsutaan.
Eihän se mitään muuta eikä fyysisesti ketään autakkaan, mutta jotain terapeuttista apua olen itselleni havainnut siitä olevan. Joku muukin on kertonut saaneensa oloonsa helpotusta lukiessaan purkauksiani eri lehtien yleisönosastoilta.
Olen nähnyt lehtien pikkuilmoituksissa joskus tällaisenkin tarjouksen kuin; Rukoilen puolestasi. Ja perässä maksullinen puhelinnumero! Siis rukoilua maksua vastaan. Itse voisin olla vaikkapa , nimimerkki "räkytän puolestasi". En siis esirukoilija, vaan esivittuilija, jos näin ronski ilmaus sallitaan. Koska en vaadi, enkä pyydä maksua, saanen anteeksi, jos palvelun laatu vaihtelee.
Tämä on samalla kokeilu, osaanko käyttää foorumia, vai menikö, taas, harakoille!
Reijo Vatanen