Kenraali Hägglundin haastattelu jonkin aikaa sitten, antoi jotakin kuvaa siitä, miten eri tavalla, toisaalta hän ja muu alymystö, ja toisaalta kansalaiset ajattelevat. Operaatio, miestappiot ja sokerina pohjalla taistelutappiot ovat hänelle ammattisanastoa siinä missä katovuosi, vesikesä, perunarutto, tai apilahomekin, jollekin toiselle. Tuosta vaan ihan luontevasti. Selvästikin ammmattimies. Mielipiteenään hän esitti, että sankarikansan pitää kestää pienet tappiot. Meillä on muka alhainen sietokyky miestappioille ja vaarana on, että Suomi menettää asemansa rauhanturvaamisen kartalla. Kysynkin nyt kenen maine siinä menee, kenraalin vai minun. Totta kai sankarikansa kestää yhtä ja toista, mutta miestappiot muitten sodissa, ei kansan mieltä nostata. Ne miestappiot on sentään myös jonkun isän ja äidin poikia ja isänmaan asia tässä yhteydessä aika kaukaa haettu syy kuolla. Historiasta tiedämme, että kun Suomi oikeasti on vaarassa hävitä kartalta, kansakin ymmärtää paremmin operaation vaatimat tappiot.
Lopuksi, tulee vain mieleen, onko muuta ammattia ammattisotilaan lisäksi, joka ei ehkä koko uransa aikana saa tehdä sitä työtä, johon on koulutuksen saanut. Siis tuhota ja tappaa! Joko itse tai alaisten avulla. Mahtaa turhauttaa joskus...
Just!
VastaaPoista