Aloinpa tässä aikani kuluksi harrastaa pientä itsetutkistelua. Sen sai aikaan eräs tapaaminen tänä päivänä. Tässä on malliksi ollut olevinaan vastoinkäymisiä, kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olin toivonut, jopa uskonut. Vaivojakin on ollut malliksi, ei mitään hengen päälle käypää, pelkkiä luuvikoja ja flunssanpoikasia. Lisäksi kova talvi on vienyt parhaan terän harrastukselta, ensin oli pakkaset, sitten tuli liikaa lunta. On tässä ollut kestämistä, vai onko sittenkään?Turhauttavia asioita kylläkin, mutta ei sen vakavampaa. Se hyvä puoli tässä ikääntymisessä on, ettei enää jaksa tai viitsi hommaamalla hommata ongelmia, niitä vain tulee, jos on tullakseen. Yleensä tulee. Ja jos ei vähään aikaan tule, ainahan niitä voi keksiä, kuten edelläolevasta ilmenee. Omat ongelmani siis asettuivat, taas kerran, uuteen valoon, miksi, siitä kerron nyt!
Vein tänään päivällä auton huoltoon ja kun jäi odotusaikaa, päätin käydä erään läheisen henkilön luona, kun ei ole tullut vartavasten käydyksi pitkään aikaan. Hän halvaantui 5-6 vuotta sitten, asuu nyt palvelutalossa ja liikkuu pyörätuolilla. Raha on varmasti usein vähissä, kun on tosi pieni eläke. Hengissä hän on kuitenkin pysynyt, tupakkaa palaa ja olutkin maistuu. Hän ilostui kovasti tulostani ja kun kysyin miten menee, vastaus tuli viipymättä, kaikki hyvin!!
Niin kai sitten minullakin, kaikki hyvin.
Sehän se on,ne ongelmat ja hankaluudet!
VastaaPoistaJos ei ole isoja,pienet rassaa.Tai,mitkä on kenellekin isoja tai pieniä vastoinkäymisiä?
Minun mottoni alkaa olla se,että kaikki on kuitenkin vielä hengissä,ei hätää!
Elämässä oikein kunnon vastoinkäymisiä kohdanneen ihmisen tapaaminen kuitenkin aina antaa uutta näkökulmaa omiinkin vastoinkäymisiin.
Opissa ollaan tässä elämässä,joka päivä.Otammeko opiksemme,on eri asia!!